Viidakkomaisa

Te kaikki varmasti mietitte, jotta missä kummassa Minä olen luurannut?!! No Minäpäs kerron... nimittäin Minä olen ollut VIIDAKOSSA! Kas tuossa lyhyesti miten siellä meni ja Kalleriasta löytyy lisää jos ketäkuta kiinnostaa viidakon elämä.

Heti kun olin astunut sinne Viidakkoon, niin vastassa oli tuommoinen veijari!
No, se yritti siinä jotain, jotta "ARRGGHH... ÖRRRGGHHH...!" jaoli olevinaan niin hurrjaa että...
...No perskules! Minä sille sitten siinä sanoin, jotta "murmur, alas laputtaa, ennen kuin alkaa läski tummumaan!" Ja kaveri tuli järkiinsä ja lähti laputtaan, niin että perävalot vaan heiluivat!

No, ei mennyt aikaakaan kun vastaan asteli sitten joku tuommoinen, joka alkoi myös herättämään yleistä pahennusta Minussa. Tuossa ylemmässä kuvassa olen sen jo maiskauttanut kanveesiin, mutta joka tapauksessa tuossa kuvat ennen-Maiçaa ja jälkeen-Maiçan.

Saman kohtalon koki tuo kaveri, joka yritti karkuun nähtyään kaverinsa kohtalon, mutta jonka jalka kramppasi kohtalokkaalla hetkellä.

yllättäen törmäsin myös Pöhlöön, joka oli ilmeisesti perustanut jonkun haaremin sinne viidakkoon?
Törmäsin siellä viidakossa myös yhteen tosi hassuun kaveriin ja me ollaankin nyt ihan parhaita kavereita, kutsuin sen meille teellekin, saas nähdä pääseekö tulemaan.

Kuva päivinä... eiku päivä kuvina

Koska Pöhlö on taas ihan elämäänsä kyllästynyt, eikä sitä huvituta naputella, niin tuossa Minun tämä päivä kuvina:

- Tässä Minä olen -

- Tuonne Minä menen -

- Tuonne Se meni -

- Tähän Minä päädyin -

Buhahahaa!

Pöhlö jo mietti, jotta minkä MäPuukin se vakuutusrahoilla ostaisi, mutta hahahaa, Minäpäs tulinkin puolen tunnin jahtireissultani takaisin, sinne meni se MäkPuuk, pärjätköön ikuvanhalla iiMäkillänsä!

On taas Aika!

Nimittäin PULIKOINTIAIKA!


Tuleekohan Velho-Vesihäntä kylään??

Suuri humaanisti, Minä siis

Vai pitäisikö sanoa, jotta suuri eläinnisti? No, joka tapauksessa eilen törmäsin tuolla mettikössä semmotteiseen pieneen piipittävään myyrään, tiedätte kyllä...

Tai sitten se oli joku hiirulainen... No, joka tapauksessa siinä olija meni lumen alle. No, Minä se sitten tongin sieltä lumen alta esiin ja... niin, monet teistä raakalaisista olisi haukannut se tosta vaan hengiltä, mutta MINÄ, suuri humaanisti, vaan vähän huuskaisin sitä, pariinkiin otteeseen, ja päästin sen takaisin lumen alle lämmittelemään! Näin hyvä sydämmminen MINÄ olen! Kaikkien kaveri!

UFO

MORO!

Käytiin tänään jahtaamassa UFOa, eli lentävää lautasta jos ja kun SINÄ Mellerströmberg et tiennyt etkä varsinkaan ymmärtänyt sitä, tuossa lätäkön päällä. Elokuvissa ne on aina paljon isompia, mutta tälläkin kertaa totuus oli tarua ihmeellisempää!






Että näin. Ai niin, Minä, niin juuri, siis MINÄ, menen tänään ensimmäistä kertaa leivottavaksi! On siitä leipurilla ihmettelemistä ja varsinkin ihastelemista! Vaikka se pääsikin jo viikko sitten ihastelemaan, kun Minä kävin sen yksi-vuotis -pileissä kunniavieraana.

Reipastelua lätäköllä

Ei tässä muuta, kuin että näin me reippailtiin taas tänään tuossa lätäkön päällä. Minä olen aikas KOVA reippailemaan! Siis jos tuo Pöhlö vaan päästäisi Minut aina reippailemaan, sillä on joku ihme vopia, jotta se kuvittelee, jotta Minä saatan mennä ja ottaa jalat alleni ja häipyä pupun tahi repolaisen jäljille, niin se ei anna Minun olla nykyään irrallaan kuin joskus vaan, mokomakin dille! No... ehkä häipyisin, ehkä en häipyisi... So not, pääasia, että hyppy kulkee.

Lähimettässä suhisee

Eipä mennyt kuin pari päivää, niin taas tapahtuu! Juuri kun sain karkoitettua sen Hirveen, niin uusia kammottavia hirviöitä on pesiytynyt MINUN mettikkööni! Nämä olivatkin pienempiä, mutta sitäkin sitkeämpiä, sillä ne eivät läheneetkään livohkaan, ainostaan jähmettyivät KAUHUSTA Minun edessä! Tässä ensimmäinen, sen nimi on ilmeisesti 3E, ihan hirvittävä otus! Iso oranssi kiilusilmä mulkoili Minua jo kaukaa, jolloin Minä jahmetytin sen paikalleen hurrrjalla kiljumisella!:

Sitten seuraavaksi sinne keskelle MINUN lähimettää oli tunkeutunut tuommoinen siis ihan HIRVITTÄVÄ valkoinen olio! Se oli ISO kuin mikä ja oli jyrännyt allensa kaikki puut ja kaikki, ihme kun ei ollut taloja jyrännyt! Sekin jähmettyi paikalleen kun Minä vähän laitoin sen kuriin! Perskuta, siis tuommoisia ja kaikkia on olemassa, voitteko kuvitella??:

No, eikä siinä vielä kaikki... Lopuksi huomasin tuossa Suolilätäkön rannikolla tuommoisen epämääräisen näköisen otuksen, lähempi tarkastus osoitti sen olevan jonkin sortin kotilo tai jotain. Kas näin Minä kerroin sille, jotta mitä mieltä Minä olin siitä:

Ja tässä vielä pari kuvaa siitä:

Tässä Pölhö on nostanut sen maan kamaralle, sen jälkeen kun Minä olin sen jähmettänyt niin, ettei se raukka uskaltanut enää ollenkaan liikkua:

Pölhö mumisi jotain, jotta se olisi ollut vain joku puupölkky, mutta se on vain kateellisten panettelua, itse se on Pölkkypuupää!

Suuri Hirvee-jahti!

Nyt onkin NIIN jännää kerrottavaa, jotta kerronkin sen HETI! Nimittäin, kaikkihan muistavat Mellin "saaliin" hetki takaperin ajassa... No, voin kertoa, jotta Minä EN metsästä raukkamaisesti Minua pienempiä tai yhtä suuria räppänöitä, kuten tuo Melli, vaan reiluuden nimissä MINÄ metsästän vain vähintään 20 kertaa Minua suurempia, siis fyysisesti suurempia, henkisestihän Minua suurempaa EI ole, olioita! Tällä kertaa oltiin jolkottelemassa tuossa mettikössä ja mukaan olin tällä kertaa kelpuuttanut pikkumustien lisäksi myös Mellerin ja Gimmelin Pastorin (Minun mielestä muuten se Gimmel oli aika huono kokoonpano). Tuossa kuva reitistä:

No, tuossa kohdassa missä lukee, jotta "Fast", Minä, siis MINÄ eikä kukaan muu, havaitsin, jotta jotain outoa on MINUN metsässä, jotain kutsumatonta vierasta! Havaitsin siis tietenkin nenälläni, joka muuten on maailman paras nenä, mutta sehän onkin itsestään selvää. Näin ollen Minä otin jalat alleni, tässä vaiheessa muuten Melli laski ihan jotain muuta allensa, mutta ei siitä sen enempää... Niin, otin ja laitoin nenän ilmaan ja maahan, samaan aikaan, ja läksin miljoonaa, jolloin Pöhlö, ja pikkumustat, lähtivät kanssa tuhatta perään, mistä kertoo tuo "Fast" merkintä tuossa trackerissä. No, hetken päästä kuuluikin rytinää lähistöltä ja mikäs se siellä olikaan! Ainakin kuusi metriä korkea ja kymmenentuhatta kiloa painava hirvitys! Se oli varmaan narttu, kun sillä ei ollut hirvityksiä päässä? No, Pöhlö pentele sai Minut sitten kiinni siinä, enkä päässyt luomuteurastamaan sitä hirveetä otusta, varmaan ajatteli, jotta parin kuukauden päästä kun on taas missikisoja, niin Minun pitäisi ajatella linjojani? No, sinne se sitten se pentele painui mäkelään ja Pöhlökin sai vain tuommoisen todistusaineen otettua:




Että tällä tavalla tällä kertaa, ensi kerralla en välttämättä ole enää näin ystävällinen hirvityksille!

Edellisen kallupin lopputulemahan oli semmoinen, jotta epäilevät tuomaat, joita oli 2 kpl voittivat molemmat hyvän mielen, koska olen NIIN reilu! Väärässä olijat, joita oli 7 kpl ja jotka vastasivat, jotta voitan pytyn, eivät varmaankaan osanneet kuvitella Pöhlön pöhlöyttä...

SUURI PALJASTUS!

Moro nääs! Tällä kertaa, kun ei muutakaan asiaa ole, paljastan, siis PALJASTAN, teille kaikille, siis KAIKILLE, suuren, siis SUUREN, salaisuuden! Nimittäin, paljastan teille nyt yhden useimmiten käyttämäni jolkottelureitin! Jotta voitte sitten olla eksymättä MINUN reitilleni, nimittäin kun se MINUN polku KULUU jos siellä kaikki koko ajan jolkottelisi!

Kuten KAIKKI tietävät, niin Pölhö on hankkiutunut eroon siitä vanhasta teknolelustaan ja hommannut uuden. Semmoisen uuden tassupuhelimen, jossa on semmoinen KeePeeÄs sisäänrakennettuna. Sitten siinä on semmoinen joku Mokia Ports Räkker tai jotain sinne päin. Niin nyt se sitten leikkii sillä, ihme tyyppi ja typerä leikkikalu, Minun Nalle Pöh on PALJON parempi ja kivempi leikkikalu! No, joka tapauksessa TÄSTÄ kiksauttamalla pääsee ihmettelemään reittiä.

Lisäksi laitan tähän vielä tuommoisen pätkän kun me jolkotellaan herra Merckxillisen kanssa kesken kaiken vähän lujempaa. Valitettavasti tuossa Pöhlön uudessa lelussa ei ole kummoisetkaan kuvaussysteemit, joten kuvien laatu vaihtelee KAMMOTTAVAN ja NAURETTAVAN välimaastossa... Jos laitan tänne vielä toisenkin reitin, niin toivottavasti tuo Pöhlö ottaa EDES oikean pokkarin mukaan!

Makkarahuijaus!

Ei muuta kuin, että ajattelin kertoa teille kaikille kuinka tekniikka on HIENO asia. Nimittäin, tänään ei suksittu suolle, vaan jalkasteltiin Makkarajärvelle. Mutta voin kertoa, jotta se oli yhtä suurta huijausta kuin Suolijärvi, ei siellä mitään makkaroita ollut! Tai sitten ne olivat jään alla, pitääpäs kesällä käydä tarkastamassa asia.

No, kummiskin, tällä kertaa Pöhlö ei ottanut mukaan mitään papparatsivehkeitä, vaan täyden internetti-varustuksen, eli N800-vehkeen ja semmoisen kenkäpuhelimen jollain kaistalaajennuksella. Tosin se ei mitään internettiä siellä käyttänyt, mutta se oli ottanut myös semmoisen, tiedättekö, semmoisen GeePeeäS-palikan mukaan, joten se sitten onnistui saamaan meidän reitin vakoiltua! Epäilen, että se suunnittelee jotain semmoista, että laittaisi ne vehkeet MINUN ylleni, ja se sitten voisi jälkeenpäin katsella, missä olen liihotellut? Kunhan ensin on hakenut Minut paloasemalta. No, joka tapauksessa tämmöseltä se meidän reitti sitten näytti. Kaksi tuntia ja 9,1 metrikiloa sanoi vehje. Tosin me onnistuttiin välillä olemaan NIIN ovelia, jotta se GeePeeäSkään ei tiennyt missä mennään, niin en ole ihan varma, onko tuo kilo-lukema ihan oikea, jotta arvaako se niihin tyhjiin kohtiin jonkun metrilukeman vai ei?

Klikkaamalla tulee isompana...