perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kovaa menoa Lembölessä

Nokkelimmat teistä ovat varmaan selvillä, jotta Minä olin tuossa taannoin semmoisissa Misukka-ajoissa Lembölessä herättämässä ihastusta. No, siellä oli semmoisia rääpäle-pärssöneitä jokunen ja sitten siellä oli joku semmoinen vanhempi akka, jolle Minun piti opettaa käytöstapoja kun se yritti juurtua Pöhlön syliin, perskutti. Sen onneksi se laitettiin telakalle sitten. Rouva Misukka oli vetänyt paikalle myös ison liuan papparatseja. Tuolta Kalleriasta löytyy noita erään papparatsin esityksiä.

Välillä meno oli siellä nuorison kesken niin hurjaa, ettei hommassa ollut mitään päätä, pelkkää häntää vaan!

Tässä esitänkin syvän paheksunnan nuorison toiminnan johdosta.

Nuoriso muodosti tuommoisia omituisia läjiä vähän väliä, ja onkin ihme jos kaikki vielä tiesivät oman henkilöllisyytensä ajojen jälkeen, niin sikin sokin olivat ja menivät.

Onneksi Maiça-täti, eli siis Minä jos joku ei ymmärtänyt, oli paikalla näyttämässä nuorisolle mallia, nimittäin roolimallia.

Ja sitten vielä biolokian oppitunti teille kaikille. Olette varmasti aina ihmetelleet, kuinka ihmekummassa pärssönit lisääntyvät??!! No voin nyt paljastaa teille, ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa autenttisen kuvan kera, miten se tapahtuu. Nimittäin se tapahtuu tuolla tavalla, jota Minun kaltaiset älyköt kutsuvat mitoosiksi, mutta te muut voitte kutsua sitä kavereitten kesken ihan vaan jonkin sortin pärsson-solun jakautumiseksi.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Viidakkomaisa

Te kaikki varmasti mietitte, jotta missä kummassa Minä olen luurannut?!! No Minäpäs kerron... nimittäin Minä olen ollut VIIDAKOSSA! Kas tuossa lyhyesti miten siellä meni ja Kalleriasta löytyy lisää jos ketäkuta kiinnostaa viidakon elämä.

Heti kun olin astunut sinne Viidakkoon, niin vastassa oli tuommoinen veijari!
No, se yritti siinä jotain, jotta "ARRGGHH... ÖRRRGGHHH...!" jaoli olevinaan niin hurrjaa että...
...No perskules! Minä sille sitten siinä sanoin, jotta "murmur, alas laputtaa, ennen kuin alkaa läski tummumaan!" Ja kaveri tuli järkiinsä ja lähti laputtaan, niin että perävalot vaan heiluivat!

No, ei mennyt aikaakaan kun vastaan asteli sitten joku tuommoinen, joka alkoi myös herättämään yleistä pahennusta Minussa. Tuossa ylemmässä kuvassa olen sen jo maiskauttanut kanveesiin, mutta joka tapauksessa tuossa kuvat ennen-Maiçaa ja jälkeen-Maiçan.

Saman kohtalon koki tuo kaveri, joka yritti karkuun nähtyään kaverinsa kohtalon, mutta jonka jalka kramppasi kohtalokkaalla hetkellä.

yllättäen törmäsin myös Pöhlöön, joka oli ilmeisesti perustanut jonkun haaremin sinne viidakkoon?
Törmäsin siellä viidakossa myös yhteen tosi hassuun kaveriin ja me ollaankin nyt ihan parhaita kavereita, kutsuin sen meille teellekin, saas nähdä pääseekö tulemaan.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Agiliitämysdepyyttipitkäviikonloppu

Terve. Kuten viisaimmat teistä varmaan ovat voineet päätellä, MINÄ olen tehnyt agiliitämysdepyyttini. Ja tarkemmin sanottuna 7 (seitsemän) depyyttiä... Ja KAIKKI Pöhlö onnistui pilaamaan! Katsokaa ja päätelkää itse, perskules. Kukahan haluaisi tulla Minua ohjastamaan?? No tuossa kummiskin ne, mistä on todistusaineita.

Lisäksi laitan varmuuden vakuudeksi myös herra Merckxin kisat, jotka Pöhlö myös tapansa mukaan onnistui mönkäämään.

Mutta tiesittekö, jotta minä varmasti tein jonkin sortin maailmanennätyksen! Urani KOLMENA ensimmäisenä kisapäivänä Minä onnistuin huijaamaan Pölhöä ja menemään radalle ihan omia aikojani! Torstaina siellä ei ikävä kyllä tapahtunut mitään... mutta perjantaina ja lauvantaina tapahtui... Vähänkö Minua hävetti kun Pöhlö juoksi joka kerta perään älämölöten ja herättäen yleistä pahennusta! Jostain syystä sunnuntaina Minä sitten enää päässyt ollenkaan radan lähelle hengailemaan.











Ja sitten herra Merckx:











Ja katsokaas mimmoisen pytyn Herra Merckx pokkasi tuolla viimeisellä, Pöhlöstä huolimatta...

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Möksä

Viimeisen pari viikkoa on ollut melkein juhlaa! Nimittäin ei ole paljoa tarvinnut sietää Pöhlöä. Nimittäin olen ollut suurimman osan ajasta kylässä ja möksällä.

Ja voin kertoa, jotta kun MINÄ olen möksällä, niin koko seutukunta tietää sen! Usein maisastonhoitaja ei vaan osaa arvostaa sitä, että ilmoitan olemassa olostani variksille ja lokeille sun muille, varsinkaan huovatessa ja soutaessa keskellä lätäkköä. No tuossa otan rannalla vähän lungimmin pikkumustien kanssa ja annan vai pikkuriikkisen näytteen.