Tämän kertaisessa raadissa on mukana Muumupeikko, tuommoinen nalle... ja aloitetaas noista kahdesta nyt. Kuten kuvasta näkyy, kuvan ottohetkellä Minua eivät ne kauhiasti innostaneet...
Muumipeikon löysin ihan itse Pölhön Muumi-muovipussista, jonka se oli puolihuolimattomasti jättänyt Minun ulottuville, ja muistatte varmaan Nuuskamuikkusen, no se oli sieltä samasta pussista... Ne käsittääkseni eivät olleet tarkoitettu Minun leluiksi, vaan Pölhön leluiksi. Mutta täällä on semmoinen käytäntö, jotta kaikki mihin Minä pääsen käsiksi, on Minun. No, joka tapauksessa se on ihan kiva kanssa tuo Muumi. Se ei näytä kestävältä, mutta vielä vaan sekin on ihan ehjä, tosin se ei ole ollut Minun vielä kovin kauaa... Pisteet: Kivuus 6, Kestävyys... vaikka ehjä onkin, niin vaisto sanoo, jotta ei voi antaa 8 enempää...
Sitten vuorossa on tuo Minun viime jouluna kontista löytynyt narupallosysteemi. Muistatte varmaan, jaa ette vai? No tuossa tuo pienenä nostalkia-pätkänä.
Jaahas, mikäs se tämä on? Tämän nahkarullapatukan alkuperä on... niin siis sehän on tosiaan Minun syntymäpäivälahjani tältä syksyltä! Se on peräisin tuolta noin vaan, Pastorilta (ja Mellerströmmiltä). No, tämä kapistus on sikäli harvinaista herkkua, jotta yleensä pääsen siihen käsiksi ainoastaan agiliidon yhteydessä. Ehkä se Juuri siitä tekeekin niin mystisen ja himoittavan? Ja se on kapistus jonka toisessa päässä on yleensä sitten aina joku, jota sitä retuuttaa Minun kanssa, eli normaalisti tuo Pölhökustaa.
Ja viimeisenä tämän kertaisessa raadissa on tuommoinen, ilmeisesti aika monelta löytyvä, iso karvapallo. Heti täytyy sanoa, jotta se oli PALJOOON kivempi kun sain siihen tehtyä reiän josta sai nyhtää sisälmyksiä pihalle, mutta jostain syystä Pölhö ei innostunut siitä ja se otti sen pois ja nyt kun sain sen takaisin, niin se reikä on ummessa, PÖH! No, ei se mitään, on se silti kamalan kiva kun se on noin suuri! Minä sitten tykkään kaikesta suuresta! Kepitkin ulkona joita raahailen, pitää olla ainakin parimetrisiä.