Heti kun olin astunut sinne Viidakkoon, niin vastassa oli tuommoinen veijari!
No, se yritti siinä jotain, jotta "ARRGGHH... ÖRRRGGHHH...!" jaoli olevinaan niin hurrjaa että...
...No perskules! Minä sille sitten siinä sanoin, jotta "murmur, alas laputtaa, ennen kuin alkaa läski tummumaan!" Ja kaveri tuli järkiinsä ja lähti laputtaan, niin että perävalot vaan heiluivat!
No, ei mennyt aikaakaan kun vastaan asteli sitten joku tuommoinen, joka alkoi myös herättämään yleistä pahennusta Minussa. Tuossa ylemmässä kuvassa olen sen jo maiskauttanut kanveesiin, mutta joka tapauksessa tuossa kuvat ennen-Maiçaa ja jälkeen-Maiçan.
Saman kohtalon koki tuo kaveri, joka yritti karkuun nähtyään kaverinsa kohtalon, mutta jonka jalka kramppasi kohtalokkaalla hetkellä.
yllättäen törmäsin myös Pöhlöön, joka oli ilmeisesti perustanut jonkun haaremin sinne viidakkoon?
Törmäsin siellä viidakossa myös yhteen tosi hassuun kaveriin ja me ollaankin nyt ihan parhaita kavereita, kutsuin sen meille teellekin, saas nähdä pääseekö tulemaan.
Tekstit
1 kommentti:
Kuvat on kyllä hienoja, mutta eihän noissa sinun löpinöissä, Haisuliseni, ole taaskaan mitään tolkkua.
Lähetä kommentti