Minä, edelleen alaluokalla

No niinhän siinä sitten kävi, jotta Pöhlön ja tuomarin salaliiton turvin Minä, siis MINÄ, olen edelleen ykkösluokassa! Toisen sentään voitin, vaikka Pöhlö siinäkin yritti kompuroimalla tehdä kaikkensa, etten olisi. Tuossa sen toisen tulokset.



Ja tuossa vielä tapahtumat:





Herra Merckx oli myös ja pieleenhän Pöhlö nekin startit sai:




Minä olenkin menossa sunnuntaina johonkin linssiludekeenitestiin. Siinä varmaan selviää, jotta se, jotta olen kammeran edessä AINA niin hurmaava, johtuu Minun keeneistä.

Maisa Returns; osa 4

Trööt! Neljän viikon loman jälkeen olen taas kotona Herwoodin kattohuoneistossani pikkumustien kanssa. Niin ja Pöhlökin on vielä täällä, entistäkin pöhlömpänä. Pöhlö oli mennyt epähuomiossa ilmoittamaan Minut huomisiin ex-seuran agipippaloihin ja sille sitten tulikin kiire käyttää Minua liitelemässä, ettei Minun ihan suoraa löhölomalta sinne tarvitse mennä. Sanon vaan, jotta ihme hoopoilua Pöhlöltä, Minähän olin tietysti eilisessä alkujaviimeistelyhöntsäyksessä parempi, jos se nyt enää on mahdollista, kuin koskaan kukaan maailmanhistoriassa. Joten pois alta risut ja männynkävyt Mellereineen huomenna, kun MINÄ starttaan!

Erkki tai Erkka, mikä lie

Oho, eikö kukaan ole ylläpitänyt tätäkään plokia?? Enivei, kävin tuossa taannoin semmoisessa näytelmässä, sen nimi joku Parsonninen Erkki tai Erkka tai joku mikä lie. Se oli ihan hirveetä. Pöhlö huiputti Minua uskottelemalla, jotta mentäisiin agiliitelemään, mutta paaskat mitään liitelemään menty! Pelkkää kidutusta ja pönötystä koko päivä! Onneksi papparatsi sai todistusaineita syytteiden nostamista varten.

Kidutus alkoi sillä, kun tuomarsson työnsi peukalonsa Minun silmääni, kas noin:
Seuraavaksi se rupesi kovistelemaan Minua ja otti raivelista kiinni:

Tämän jälkeen se kuristi Minua:


Kuvissä näkyy muuten Minun uusi ohjastaja, onneksi Pöhlöö oli ehdottomasti kielletty menemästä Minun ohjastajaksi. No kummiskin, seuraavaksi sitten Minua yritettiin hirttää:

Ei siis ihme, jotta rupesin jo etsimään pakoreittiä kesken kaiken.
Oli miten oli, kaikestä kärsimyksestä huolimatta, tai ehkä juuri niitten takia, MINÄ olin avohoito-luokan ykkönen ja loppujen lopuksi kuittasin semmoisen ylimääräisen poonus-serverin, vaikkei Minua sijoitettukaan mihinkään.

Vendettaa ja Hammurabia

Töttöröö! Se on sillä tavalla, jotta meillä täällä on nyt semmoinen verikostohammurapinlakikierre menossa! Nimittäin tänään tuolla Ylölätäkössä alkoi semmotteinen. Ensin minä kostin Pöhlön eilisen rinkulamunauksen varastamalla Aaaaalta ja luikauttamalla Itseni Pöhlön selän takaa ihan oikealle esteelle. Mutta lapsellisena herra Pöhlö meni ja pilasi Minun varman nollan potkaisemalla hetkeä myöhemmin aidan siivekettä siten, jotta rima tippui! Naurettava pelle tuo Pöhlö! No, vitonenhan siitä tuli ja jäätiin kolmanneksi. Voitte vaan arvata ja kuvitella, jotta MINÄ kostan taatusti asian ensi viikonloppuna Noksulla!

Pöhlö onnistui myös pilaamaan herra Merckxin kisan tänään, ihan läskiksi meni alusta saakka... Lauvantaina sentään edes Pöhlö ei pystynyt pilaamaan herra M:n nollaa, vaikka herra M vähän kontakteilta varastikin...

Tässä Minä lauvantaina:


Ja tässä Minä tänään:


Ja tässä herra Merckx lauvantaina:


Ja herra Merckx tänään:

Hohhoijjaa

No ei oo mitään mainittavaa tapahtunut, niin vain ei ole. Pari kisaa ollut ja joku yksi nolla vain tullut Pöhlön toilailujen takia ja eilen joku typerä näytelmä. Onneksi ensi viikonloppuna on taas kisat, joissa tuomarilla on muutakin tehtävää kuin laskea koiran värillisen alueen pinta-ala ja laittaa ne sitten sen mukaan järjestykseen, kunhan niitä värejä on sitten vielä kolmea erilaista.

No tuossa vielä tuo yksi raina Lemböölestä (vaikka Pöhlö on jo nää salaa tuolla bookissa julkistanut), josta tuli se nolla, joskin tämän kyseisen radan Pöhlö söhelsi tuolla kulmassa.



Ja tässä tuo Minun kuuluisa hallittu neliraajajarrutusohjaus.


Ai niin, Pöhlö on mennyt vaihtamaan agiliitämysystävällisempään seuraan, joten Minäkin, pääsääntöisesti, edustan sitten nykyään sinistä enkä punaista seuraa.

Maisaylivoimaa... vaan ei nollia.

Kikkelis kokkelis! Kiitos Pöhlön, nollat jäi vieläkin saamatta:-(( Perskutti, sentään ekasta startista tuli voitto, vaikka Pöhlö ei kertonutkaan, että piti mennä kepitykseen, eikä hyökätä... jonnekin muualle. Toisessa Pöhlö jäi tielle kökkimään ja suorastaan PAKOTTI Minut roiskaisemaan palikoita alas! Hemmetti. Herra Merckx olisi myös ollut matkalla kahteen murskavoittoon, mutta ei kun ei, ei voi kunnolla ohjata tuo Pöhlö. Varmasti tahallaan pilaa meitin kisat aina, perskutarallaa!

Kovaa menoa Lembölessä

Nokkelimmat teistä ovat varmaan selvillä, jotta Minä olin tuossa taannoin semmoisissa Misukka-ajoissa Lembölessä herättämässä ihastusta. No, siellä oli semmoisia rääpäle-pärssöneitä jokunen ja sitten siellä oli joku semmoinen vanhempi akka, jolle Minun piti opettaa käytöstapoja kun se yritti juurtua Pöhlön syliin, perskutti. Sen onneksi se laitettiin telakalle sitten. Rouva Misukka oli vetänyt paikalle myös ison liuan papparatseja. Tuolta Kalleriasta löytyy noita erään papparatsin esityksiä.

Välillä meno oli siellä nuorison kesken niin hurjaa, ettei hommassa ollut mitään päätä, pelkkää häntää vaan!

Tässä esitänkin syvän paheksunnan nuorison toiminnan johdosta.

Nuoriso muodosti tuommoisia omituisia läjiä vähän väliä, ja onkin ihme jos kaikki vielä tiesivät oman henkilöllisyytensä ajojen jälkeen, niin sikin sokin olivat ja menivät.

Onneksi Maiça-täti, eli siis Minä jos joku ei ymmärtänyt, oli paikalla näyttämässä nuorisolle mallia, nimittäin roolimallia.

Ja sitten vielä biolokian oppitunti teille kaikille. Olette varmasti aina ihmetelleet, kuinka ihmekummassa pärssönit lisääntyvät??!! No voin nyt paljastaa teille, ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa autenttisen kuvan kera, miten se tapahtuu. Nimittäin se tapahtuu tuolla tavalla, jota Minun kaltaiset älyköt kutsuvat mitoosiksi, mutta te muut voitte kutsua sitä kavereitten kesken ihan vaan jonkin sortin pärsson-solun jakautumiseksi.

Viidakkomaisa

Te kaikki varmasti mietitte, jotta missä kummassa Minä olen luurannut?!! No Minäpäs kerron... nimittäin Minä olen ollut VIIDAKOSSA! Kas tuossa lyhyesti miten siellä meni ja Kalleriasta löytyy lisää jos ketäkuta kiinnostaa viidakon elämä.

Heti kun olin astunut sinne Viidakkoon, niin vastassa oli tuommoinen veijari!
No, se yritti siinä jotain, jotta "ARRGGHH... ÖRRRGGHHH...!" jaoli olevinaan niin hurrjaa että...
...No perskules! Minä sille sitten siinä sanoin, jotta "murmur, alas laputtaa, ennen kuin alkaa läski tummumaan!" Ja kaveri tuli järkiinsä ja lähti laputtaan, niin että perävalot vaan heiluivat!

No, ei mennyt aikaakaan kun vastaan asteli sitten joku tuommoinen, joka alkoi myös herättämään yleistä pahennusta Minussa. Tuossa ylemmässä kuvassa olen sen jo maiskauttanut kanveesiin, mutta joka tapauksessa tuossa kuvat ennen-Maiçaa ja jälkeen-Maiçan.

Saman kohtalon koki tuo kaveri, joka yritti karkuun nähtyään kaverinsa kohtalon, mutta jonka jalka kramppasi kohtalokkaalla hetkellä.

yllättäen törmäsin myös Pöhlöön, joka oli ilmeisesti perustanut jonkun haaremin sinne viidakkoon?
Törmäsin siellä viidakossa myös yhteen tosi hassuun kaveriin ja me ollaankin nyt ihan parhaita kavereita, kutsuin sen meille teellekin, saas nähdä pääseekö tulemaan.

Agiliitämysdepyyttipitkäviikonloppu

Terve. Kuten viisaimmat teistä varmaan ovat voineet päätellä, MINÄ olen tehnyt agiliitämysdepyyttini. Ja tarkemmin sanottuna 7 (seitsemän) depyyttiä... Ja KAIKKI Pöhlö onnistui pilaamaan! Katsokaa ja päätelkää itse, perskules. Kukahan haluaisi tulla Minua ohjastamaan?? No tuossa kummiskin ne, mistä on todistusaineita.

Lisäksi laitan varmuuden vakuudeksi myös herra Merckxin kisat, jotka Pöhlö myös tapansa mukaan onnistui mönkäämään.

Mutta tiesittekö, jotta minä varmasti tein jonkin sortin maailmanennätyksen! Urani KOLMENA ensimmäisenä kisapäivänä Minä onnistuin huijaamaan Pölhöä ja menemään radalle ihan omia aikojani! Torstaina siellä ei ikävä kyllä tapahtunut mitään... mutta perjantaina ja lauvantaina tapahtui... Vähänkö Minua hävetti kun Pöhlö juoksi joka kerta perään älämölöten ja herättäen yleistä pahennusta! Jostain syystä sunnuntaina Minä sitten enää päässyt ollenkaan radan lähelle hengailemaan.











Ja sitten herra Merckx:











Ja katsokaas mimmoisen pytyn Herra Merckx pokkasi tuolla viimeisellä, Pöhlöstä huolimatta...

Möksä

Viimeisen pari viikkoa on ollut melkein juhlaa! Nimittäin ei ole paljoa tarvinnut sietää Pöhlöä. Nimittäin olen ollut suurimman osan ajasta kylässä ja möksällä.

Ja voin kertoa, jotta kun MINÄ olen möksällä, niin koko seutukunta tietää sen! Usein maisastonhoitaja ei vaan osaa arvostaa sitä, että ilmoitan olemassa olostani variksille ja lokeille sun muille, varsinkaan huovatessa ja soutaessa keskellä lätäkköä. No tuossa otan rannalla vähän lungimmin pikkumustien kanssa ja annan vai pikkuriikkisen näytteen.

HAETAAN: ohjastaja, KIIRE!

Sillä nimittäin, MINÄ! Olen antunut ilmoituttaa itseni depyyttiagiliitämyskisoihin. Enkä halua, jotta Pöhlö pilaa ne heti... Sillä MINÄ! En haluaisi olla 2,5 vuotta ykkösluokassa, kuten eräskin...

Jaa mitä missä milloin minne olen antanut ilmoituttaa... That, my friend (niinkus Horatio asian ilmaisisi), on VALTAVAN suuri salaisuus! Ja sen takia olen vielä antanut ilmoituttaa itseni SALANIMELLÄ!

Paluu menneisyyteen

Minä kun olen nyt muutaman päivän maanpaossa maalla, niin palaan menneisyyteen hetkeksi. Nimittäin Gimmelin Kuvatoimiston fotograafisiin esityksiin Minun ihan ensimmäisestä ihmisten ilmoille tulemisesta nyt tässä äskettäin. Pääsin siis pällistelemään epäsorsapuistoon (kun ei siellä mitään sorsia näkynyt) agiliitämystä. Samalla sain muutamalla aidalla kokeiltua tuota liitoa.

Kuten huomaatte, niin oli lieviä vaikeuksia päästä edes tuommoisesta onnettomasta rimasta yli...

No, pääsin minä sitten loppujen lopuksi ylikin... joskin välillä aika rimaa hipoen.

Välillä piti ottaa Supermaisa-asento ja liitää...

Välillä Pöhlö yrittää matkia taikasormea...

Ja lopuksi vielä arvoitus: Mitä tapahtuu seuraavaksi ja mistä sen näkee? Oikein tienneet voittavat Minun itseni myöntämän kunniakirjan! Gimmelin Kuvatoimiston edustajat eivät saa osallistua JOS lunttaavat!

Minä!

Olen taas päässyt ihmisten ilmoille! Ja sen kunniaksi perustitin Lättyvihkoon oman ryhmän nimeltään Maisan fanikatsomo. Siihen päästäkseen on täytettävä kovat riteerit, joka rajaa ryhmän koon luultavasti noin yhteen, nimittäin siihen pääsevät vain ne, jotka siihen haluavat.

Löysin sitten muuten myös uuden kaverin. Se rassukka oli roikkunut koko talven partsilla, kunnes Pöhlö päästi sen sisälle. Meistä oli paljon hempeämpiäkin kuvia, joissa osoitimme toisillemme hellyyttä, mutta Pöhlö, kukapas muu, oli mennyt epähuomiossa ne lähettämään pittiavaruuteen.


Kävin myös suoraan julkisuuteen palattuani epiksissä. Saaliina oli ammattilaisten luokassa toinen sija ja lehmämuki karkkitäytteellä, vaikka suoritus, tai siis kaikki neljä suoritusta, olivat kuin Uuno Turhapuro -rainasta. No, joku nyt tietysti luulee, ettei huonommin olisi enää voinut mennä... VÄÄRIN! Lauvantaina höntsätessä Pöhlö päätti, jotta Minä, siis Minä, palaan ihan alkeisiin joksikin aikaa! Minä en kuulemma osannut edes enää mennä etukäpälät maahan sillan lopuksi enkä mitään muutakaan. No ei se mitään, tiedättekö miltä tuntuu kun juostessa joku heittää kymmenen kilon kinkun muutaman kymmenen kilometrin tuntivauhdilla suoraan polven sivuun? No en minäkään, mutta Pöhlö tietää nyt. Te muut voitte vaikka ensi jouluna kokeilla.

Lullerolle pitää vielä sanoa, jotta ei ihme, jos et tykkää keinuilusta, yritäppäs seuraavalla kerralla suorittaa se jotenkin muuten kuin tuolla tavalla.

Herwood Times

Maailmanhistorian ensimmäinen, ja todennäköisesti viimeinen, Herwood Times on nyt ladattavissa tuolta.

Mytty agiliitämässä

Ensimmäiseksi huomio tietysti kiinnittyi Myttyräisen ohjastajan disain-agiliitopökiin, lienevät varmaan Doltse et Kapanat tahi jotkut mitkä lie Pakanat!
Arvatkaa kuka on Myttyräisen ohjastaja! Viiden pisteen vihje: sormi
Myttyräisellä oli niin kivaa, että se eksyi välillä naapurikentällekin.


No, enempää vihjeitä ei tullut, ohjastajahan oli tietysti itsensä suur-Velhon taikasormi, mutta kaikkihan sen jo arvasivatkin! Tässä ylpeänä hakee Myttyrän naapurista, jonne se, siis Mytty, oli eksynyt kesken kaiken.
Arvatkaas mitä Myttyräiselle tarjotaan näissä kuvissa?

Niin juuri, KUIVIA FROLIKKEJA! Agiliitokentällä! Eipä olisi Pöhlöstä ensi näkemältä uskonut, että yrittää Myttyräistä huijata, että ne muka olisivat suurta herkkua...

Tässä taas kuvaaja on selvästikin bongannut jotain mielenkiintoista metsän reunasta, koska on sinne tarkentanut fotokrafiikkavempeleensä. Minä kun en ruudun läpi pysty haistattelemaan, jotta mikä se siellä oli, niin voisiko vaikka kuvaaja itse kertoa?

Kuva päivinä... eiku päivä kuvina

Koska Pöhlö on taas ihan elämäänsä kyllästynyt, eikä sitä huvituta naputella, niin tuossa Minun tämä päivä kuvina:

- Tässä Minä olen -

- Tuonne Minä menen -

- Tuonne Se meni -

- Tähän Minä päädyin -